Lapsi sattuu näkemään televisiosta Punaisen ristin tietoiskun. Siinä on surullinen nepalilaislapsi, pieni poika. Kaksi ja puolivuotiaani katsoo kuvaa pitkään ja arvaan, että kysymys on tulossa. "Äiti, miksi tuo poika on surullinen?" En halua huijata, enkä puhua tottakaan. Vastaan: "Koska pojan kotona on maa tärissyt ja pojan koti on mennyt rikki". Lapsi näyttää olevan itkuun purskahtamaisillaan. "Äiti, voidaanko me auttaa?" Siinä kohdin käännän kasvoni toiseen suuntaan, vakautan ääneni ja vastaan: "Voidaan". Bloginpitäjien lipas pullistuu toimestani vähäsen. Punaisen ristin tehokkain kampanjoija löytyy meiltä täältä ihan kotoa.
Hyvää toukokuista sunnuntaita kaikille: teille, jotka olette äitejä; teille, jotka toivotte äideiksi vielä tulevanne; teille, jotka olette jo toivosta luopuneet ja teille, jotka ette perhettä aio perustaa. Ja sama vielä miehillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti