Kevätmietintöjä

Voi kamala.

Minä sitten ajattelen lähes joka päivä, että kirjoittaisin jotakin teille, mutta sitten tulee väliin jotain elämää tai vastaavaa. Laiskuuttakin vähän tulee ja sitten saamattomuuskin saattaa poikkeilla. Kaikenlaisia kavereita.

Mutta mutta. Sellaisia minä mietin, että mitenhän hoitaisin lapsen hoitoasiat. En ole koskaan tällaisille jutuille juuri suonut ajatustakaan, mutta nyt on ajateltava. Työhönpaluu alkaa pikkuhiljaa kutsua, vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan työpaikkaa, johon palata. Mutta minulla on pieniä keikkahommia, yksi, joka juuri valmistui ja toinen, joka alkaa tänään. Ne on sijoitettava jonnekin, siten, ettei lapsi kovasti kärsisi poissaolevasta ns. läsnäolostani. Eihän työtä voi tehdä "siinä sivussa". Siksi aloin miettiä, olisiko jotakin ratkaisua siihen, että saisin lapsen hoitoon edes muutamiksi tunneiksi pari kertaa viikossa - kustannustehokkaasti. Tämä viimeinen sana muodostaneekin sen ongelman. En itsekään nimittäin kerää rutkasti tuottoa työstäni, joten sen tekeminen muuttuu nopeasti epämielekkääksi, jos kaikki tulo siirtyy suoraan lapsen hoitajalle. Tätä samaa ongelmaa lienevät pohtineet monet muutkin, mihin sitten lienevät päätyneet.

Vappu tulee myös, mutta vappuaaton aamuna Mies poistuu jälleen tästä perhepiiristä toisaalle. Pitäisi siis keksiä meille lapsen kanssa vappuseuraa, yksin lienen vähän turhan valju. Vappupallotkin ovat vielä hankkimatta ja sellaisen pumpunkin tarvitsen, koska minun pääni ei kestä puhaltamisen aiheuttamaa painetta (tuopa näyttikin hilpeältä kirjoitettuna, mutta on ihan totta).

Kyllähän tässä sitten kai hiukkasen simaakin tarvitaan ja ellei simaa, niin sitten ainakin jonkin sortin munkkia. Lapsi ei taida saada tippaleipää vielä syödyksi vähine hampaineen, joten munkki lienee hankittava munkkina. Nakkejakaan ei tässä maailmassa enää saa alle kaksivuotiaille tarjoilla, joten jotain muuta vappusärvintä pitää meidän keksimän.

Teimme äsken Miehen ja lapsen kanssa varsin menestyksekkään kirpparireissun ja saimme hankittua paljon tarpeellista - Mieskin vähän viemisiä sinne toiseenkin kotiin. Onneksi on kirpputoreja, lapset tarvitsevat paljon sellaista, jonka ostaminen uutena olisi mahdotonta kodissa lasta hoitavalle.

Sellainen haave olisi, että pääsisin vähän ompelemaan. On kaikenlaisia projekteja mielessä ja suunnitteilla ja kankaitakin olisi, mutta mahdollisuuksia vähän vähemmän. Koneet ja laitteetkin ovat tällä hetkellä toisaalla. Mutta vielä minä tästä ryhdistäydyn, uskokaa pois. Tosin ehkä se työhomma pitää hoitaa ensin. Rajansa se on ryhdistäytymisessäkin.

Uusi käyttämätön otsikko

En enää muista, mitä olen otsikkoina käyttänyt. Enkä myöskään tiedä, mitä aion kirjoittaa. Käytän siis käyttämätöntä otsikkoa, se ei ainakaan petä.

Pääsiäiseen on vähän yli kymmenen päivää. Havaitsin tämän seikan tarkistaessani kymmenen päivän sääennustetta (joka ennusti lämpötilaa 7 - 10 asteen välillä, ei hassumpaa). Mietin, koska pitäisi istuttaa pääsiäisruohoja ja mihin niitä istuttaisin. Kissoillekin niitä pitää varata, tai kaikkihan ne syövät, jos käsiksi pääsevät. Ja sitten oksentavat vihreää silppua. Se on sellainen pikantti keväinen säväys muutoin harmahtaville palleroille. Jos niissä on kuivamuonaa, on sävy enämpi ruskea. Mutta että kohta pitäisi kuitenkin ruohojakin kylvää, eteisen komerosta löytyy luullakseni vuosikertakauranjyviä, eivätköhän ne kuitenkin vielä idä.

Lapsille tekisi mieli järjestää pääsiäismunien kätkentää kartan avustuksella. Mutta minne ja millä ajalla? Jos olisi kunnon pelit ja vehkeet ja resursseja, voisi hommasta tehdä oikein geokätkentää suuremmassa mittakaavassa. Silloin tosin aivan pienimmät eivät voisi osallistua, ainakaan ihan samalla mielellä kuin vehkeistä enemmän ymmärtävät lapset. Ehkä tämä on taas niitä suunnitelmiani, jotka jäävät haaveen tasolle. Olen enemmän visionääri kuin toteuttaja. Siinä mielessä on onnekasta, että Mies on enemmän toteuttamiseen painottunut henkilö.

Voi että, miten paljon kaikenlaisia ideoita ja projekteja minulla olisikaan. Voisin helposti työllistää niissä yhden henkilön. Ajatella, jos minä olisin voittanut sen Akaan 5,7 miljoonan euron jackpotin, olisin voinut palkata tällaisen projekti-ihmisen. Hänelle olisin voinut taata hyvin monipuolisen työnkuvan. Mistähän Akaan hitsarit ovat haaveilleet? Jos heidän haaveensa ovat olleet rahasta kiinni (kaikkeahan ei rahalla tosiaankaan saa), niin nyt alkaa tulla Toijalan suunnalla unelmista totta.