sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kaikki uusiksi

Muutin blogin ulkonäköä, koska koko elämä on tämän blogin aikana muuttunut aivan toisenlaiseksi. Elin pikkukaupungin sinkkuelämää tosin paljon pidemmillä helmoilla ja pienemmällä hiuspilvellä kuin sarjassa. Mutta kuitenkin. Omaehtoista, vapaata ja villiä sinkkuelämää. Olen iloinen, että otin siitä kaiken irti ja ennenkaikkea, että minulla oli vastaavassa tilanteessa oleva ystävä, jonka kanssa muodostimme pahan parin, joka osasi nauttia kaikesta siitä, mitä vapaus tarjoaa. Vaikka nyt nepalilaisesta ruoasta, esimerkiksi.

Sitten tosiaan löytyi mies, ja nopeassa tahdissa perhekin siinä kasvoi. Nyt sitä ihmetellään, että tässä on nyt sitten nelikymppisyys, ikänäkö ja yksivuotias taapero iloisessa paketissa. Naamanahka alkaa roikkua ja oma olemus näyttää peilistä katsoen vähän samalta kuin kaljurottien, joista näin luonto-ohjelman eilen telkkarista.

Asiathan tulee kuitenkin nähdä näin: olen iloinen siitä, että sain lapsen, vaikka ikää jo onkin. Ja iästä voi olla iloinen, koska on saanut elää. Kaikki rypistyvät ennemmin tai myöhemmin, joten mitäpä sitäkään suremaan. Lapset nyt häpeävät ennen pitkää äitejään kuitenkin, ryppyjä tai ei.

Sitten muuta yleistä raportoitavaa:

Kadun toiselle puolen on muuttanut uusia ihmisiä. Eilen näin pariskunnan mieshenkilön. Oletan hänen olevan parisuhteessa, koska hän pesi ikkunaa ulkopuolelta ikkunanpesuspraypullo aseenaan. Hän oli pukeutunut hipsterinomaisesti, hänellä oli myös paksusankaiset silmälasit nenällään. Suupielessä roikkui savuke, joka hivenen rikkoi hänen imagoaan. Ja lisäksi siis vielä rätti ja spraypullo. Lisähavaintona uudesta naapurista totesimme yhdessä Miehen kanssa sen, että myös heillä sammuivat valot Earth Hourin ajaksi. Emme aluksi olleet varmoja, olivatko he vain pois kotoa, mutta pidin asuntoa silmällä ja todentotta, kun Earth Hour päättyi, valotkin syttyivät. Tästä uudet naapurit saivat luonnollisesti meiltä runsaasti plussaa ja lisäkiinnostavuutta.

Niin että ei muuta kuin tervetuloa uudet naapurit tänne rutinoituneiden ja perheellistyneiden naapurikyttääjien viereen. Toivottavasti tuotte lisää mielenkiintoa elämäämme.

2 kommenttia:

  1. Ai että sä olet ihana. Ja kaljurotasta kaukana, vaikka ei ollakaan nähty sitten kymmenen vuoden. (Huom. tässä kohtaa toive, etten itsekään olisi päätynyt kaljurotaksi...no aina voi toivoa) Mutta ikänäkö juu...

    VastaaPoista
  2. Kuvissa ainakin näytät samanlaiselta kuin ennenkin. Ei äkillisiä romahduksia :D. Mutta tiedät varmasti sen OLON, kun tuntee itsensä kaljurotaksi. Vaikka todellisuudessa ei ehkä IHAN näyttäisikään... Ja argh tuota ikänäköä, oikeasti raivostuttavaa. Höh.

    VastaaPoista