sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kaurismäkeläinen isänpäivä

Isänpäivä on uuvuttanut minut. Söin iltapalaksi kaksi kylmää nakkia ja join kupillisen kuumaa glögiä. Mitään hienouksia en isänpäiväksi saanut aikaan, muutoinkin osoittauduin huonommaksi puolisoksi, kuin luulin olevani. Tapasin kaupassa tuttavani, jonka mies oli kieltänyt tätä ostamasta itselleen lahjaksi sukkia ja kalsareita. Niitä oli kuulemma riittävästi. Tiettävästi niistä ei ole pulaa täälläkään suunnalla. Kirjojakaan Mies ei lue, muuta kuin sähköisistä vempeleistä. Minä en oikein enää keksi mitään näillä väsyneillä aivoillani. Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa hänelle satu (tai Suvi, viitaten edelliseen kirjoitukseeni).

Olin joskus työssä toimistossa, joka oli sijoittunut lopetetun poliisiaseman tiloihin. Siellä oli pari putkakoppia. Niihin ei tehnyt mieli mennä. Joskus teini-ikäisenä eräs poliisimies uhkasi, että vielä joskus joudun putkaan (ihan syyttä suotta, yritin vain jutustella hänelle ystävällisesti, mutta hän oli ehkä sellaiseen liian ärtynyt), onneksi en ole joutunut. Tai ehkä hän olikin sivutoiminen selvännäkijä ja tarkoittikin erikoista toimistoratkaisua, jonne ennakoi minun päätyvän. En ole aikaisemmin tullutkaan ajatelleeksi tätä vaihtoehtoa.

Seuraavaksi alan miettiä maatamenoa.

4 kommenttia:

  1. Kylmiä nakkeja, uuh! Kuola valuu! En ollut ajatellutkaan kylmiä nakkeja pitkään aikaan, ja nyt en voi ajatella yhtään mitään muuta kuin kylmiä nakkeja. Nielaisu. Joskus ei ole mitään parempaa hiukopalaa kuin pari kylmää nakkia :).

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä kovan nälän tilassa kylmä nakki ajaa asiansa kuin pommi. Nakkikaupoille siis. :D

    VastaaPoista
  3. Eikai vain brinkkalassa! Kuulostaa pelottavan tutulta...

    VastaaPoista
  4. Hei, Anonyymi! En tunne termiä brinkkala, joten lienee kyseessä jokin toinen kaupunki. Brinkkala kuulostaa enemmänkin paloasemalta. Vai erehtyvätkö kankeat aivoni... :D

    VastaaPoista