torstai 13. kesäkuuta 2013

Näin se menee

Tiskikone laulaa, välillä pysähtyy miettimään, sitten hyrisee jälleen. Vieressä lepää mustavalkoinen limppuna, teimme hivenen epäonnistuneen yrityksen lähestyä toisiamme, sillä minun kädessäni olivat kynsisakset. Saldona noin seitsemän leikattua kissankynttä kahdestakymmenestä. Mustavalkoinen kun rassu jää kynsistään kiinni joka paikkaan: mattoihin, sohvaan ja vaatteisiin. Minä sain yhden pitkän raapaleen, se tosin aiheutui tahattomasti - moisilla kynsillä ei voi olla saamatta vahinkoa aikaan. Jätän ne 13 jollekin toiselle illalle. Kissa katsoo seinään ja kääntää selkänsä minulle. Ei arvostanut elettäni.

Tytär sai kolhuja tänään, raasu. Niitä aiheuttivat hän itse ja sitten äitinsä, molemmat tahattomasti. No, kukapa tahallaan kolhuja aiheuttaisi. Elämä meitä kolhii. Tietenkin silti on paha mieli, kaikki kolhut haluaisi välttää, antaa pienelle vain iloa ja naurua. Kunpa voisinkin!

Näin tänään päivällä TV:stä, miten eläkkeelle jäänyt balettitanssija (en tiedä hänen nimeään) sanoi, että ihmiset nousevat aamulla sängystä unelmien voimalla. Elleivät unelmien, niin velvollisuudentunnon. Haluan, että minulla on unelmia, mutta realismini tuntuu jyräävän unelmani maan rakoon. Ovat siellä niin syvällä ja peloissaan, etteivät uskalla edes kurkkia, onko tie auki. Mutta kyllä ne siellä ovat, tulevat taas esiin, kun ovat keränneet tarpeeksi rohkeutta. Elävät murusilla. Minähän en halua olla se, joka herää velvollisuudentunnosta.

Helteet ovat tiessään. Kun kannoin lasta vuoteeseen, kuulin, miten alkoi sataa. Toivottavasti kukkaistutukset pihamaallamme kestävät sateen. Rakensimme jo kovasti kesää, kun helteet saivat uskomaan, etteivät koskaan väisty. Ja sitten yhtäkkiä ne vain olivat poissa ja näyttävät myös pysyvän.

Ihanaa, kun on oma koti. Pihassa niitä kukkia. Kissa, jolla 7/20 kynsistä on leikattu ja toinen, jonka kynsiä ei leikata saata. Pieni ihmisen alku, joka alkaa ymmärtää huumoria ja ovelia ilmeitä. Oi, miten hän on hurmaava ottaessaan "olen mukana juonessa" -ilmeen. Pyykki- ja tiskikone toimivat. Viemärit vetävät. Tulee lämmintä vettä. On mitä syödä. On oma äiti, joka auttaa. On mies, jonka erinomaisuutta pohdin, kun pesen hampaita. Hyviä ominaisuuksia ehtii kahdessa minuutissa keksiä lukuisia.

Juhannusvihdat varmasti pitävät sateesta. Vielä ovat oksissa kiinni he.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti