torstai 16. toukokuuta 2013

Ei hassumpaa

Tänään sain yllätyskutsun jäätelölle. Vauva nukkui parahultaisesti vaunuissa ulkona, joten minä olin jo kiskonut toisen tennarit jalkaani ja nyörittänytkin toisen sillä välin, kun odotin vastausta omaan kysymykseeni: "Hetikö?". Heti mentiin. Jäätelöt oli muutoin nimetty tavanomaisesti, mutta erään jäätelön nimi oli Poron papanat. Lähinnä ystävättärelleni mutisin hiljaa, että "Ei noi oikeesti oo mitään poron papanoita", mutta myyjäpä kuuli ja sanoi: "No mutta maista!". En maistanut. Minun jälkeeni tilannut nuorimies oli huomattavasti rohkeampi, hän tilasi kyseiset papanat ensimmäisenä pallonaan. Minä tilasin melko mielikuvituksettomasti mansikkaa ja suklaata, mutta hyväähän se tietenkin oli. Erityisen loistokkaaksi tilanne muuttui siinä kohdin, että vauva oli mukanani kahvilanomaisissa olosuhteissa ja vaikka heräsi uniltaan, jaksoi olla hyväntuulinen ja tarkkailla ympäristöään vaunuista käsin.

Niin, eikä tässä vielä kaikki. Minä olen nimittäin kaiken kukkuraksi käynyt kampaajalla, joka kaiken lisäksi oli niin hurmaava, että kysyi, onko vauvanikin pieni ja siro, kuten minä. Mikä loistava pelisilmä! Juuri minulle, joka tuskailen viiden (no, ehkä kuudenkin) raskauskiloni kanssa tällainen lausahdus. Lähdin kampaajalta paitsi täysin tuunattuna, myös egobuustattuna. Ja tähän päälle kuulkaa vielä spontaani lähtö noin vain jäätelölle vauvan kanssa ensimmäisenä päivänä, jolloin ei ilmassa ollut enää pelkkää kevättä vaan kesää - mahtavuutta!

En ole edennyt Norwegian Woodissani kovin pitkälle, taidan olla sivun 175 tuntumassa. Toisaalta tämä on hyvä: voin nautiskella jostain hyvästä pitkään. Kirja on helppo kuitenkin säilyttää mielessä. Eräs asia tosin askarruttaa, kirja on käännetty englannin kautta suomeksi. Tulee väkisinkin mietittyä, kuinkahan rikkinäistä puhelinta asiassa tulee leikittyä, miten kaukana japaninkielisestä alkuteoksesta käännös on? Tämä ei ole mitenkään kritiikkiä itse kääntäjää kohtaan, varmaankaan sellaista kääntäjää ei ole löytynyt, joka kääntäisi japanista suomeksi. En kyllä ihmettele. Ei ihan yleisin kielipari ole tämä. Ja muutenkin, kirjan kääntämiseen soveltuu vain henkilö, jolla on lahjoja kirjan kirjoittamiseen. Mutta miettikääpä, miten monella tapaa voi kääntää esimerkiksi suomeksi seuraavan lauseen: "The action bowls along compellingly, most of the characters are vividly drawn and there are some sharp - often very sharp - observations about their social pretensions . . . a bold and distinctive effort". Ja sitten ajatelkaapa, että jonkun pitäisi tämän käännöksen tulos kääntää ruotsiksi siten, että kun se siitä käännettäisiin jälleen englanniksi, se olisi sama kuin alkuperäinen lause. No se on tietenkin mahdotonta, sanoja ja nyansseja on loputtomasti. On se jännää!

* Englanninkielinen lainaus on The Sunday Telegraphin arvostelu J.K. Rowlingin kirjasta Casual Vacancy, ihan satunnainen poiminta



maanantai 6. toukokuuta 2013

On siis kevät

Tänään kevät tuntui konkreettisesti. Sai pukea keveämmän takin. Tuuli puhalsi hiekkaa kadulta silmiin, oli nostettava käsi eteen suojaksi. Ilahdutti ja samalla pelotti: olen odottanut kevättä ja kesää paljon, mutta miksi? Mitähä minä suvelta oikein odotan ja tuokohan kesä minulle sen, mitä toivon? Pari kesää minulta on surahtanut ohi ikäänkuin varkain, siten, etten ole ehtinyt tai osannut niistä nauttia. En ole ehtinyt niitä huomata. On karmeaa menettää kesä. Nyt se on vasta tulossa, minulla on vielä äitiyslomaa ja vauva ei ole koskaan kesää nähnyt. Ajatelkaa: ensimmäinen kesä.

Vappuaattona kuvittelin nähneeni turvotusta koivun silmuissa. En tiedä, oliko se totta vai vain toiveikkuutta. Istuimme pihalla grillaamassa hampaat kalisten. Tuntui kaukaiselta ajatus siitä, että joskus sillä samaisella paikalla kesällä on ollut niin tukalaa, että olemme viritelleet lakanoita auringonsuojaksi. Käyköhän tulevana kesänä siten? Viime kesähän ei ollut kovin kuuma laisinkaan, lämpö antoi odotuttaa itseään ja tarjoili sitten vain muutaman päivän hellettä. Kävin Miehen kanssa terassilla juomassa jääteen, mutta koska kyse oli terassista, ihmiset ilmeisesti olettivat, että join siideriä ja katsoivat minua ja pyöreää vatsaani paheksuen. Mutta jäätee maistui ihanalta, kesältä.

On ihan hiljaista. On vain minä, tietokone ja vieressä kupillinen vanilja rooibosta. Tämä hetki on hyvä.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Justiinsa

Katselen itsestäni ennen raskautta otettua kokovartalokuvaa. Kysyn Mieheltä, miten kuusi kiloa voi näkyä minussa noin paljon. "No", vastaa mies, "onhan se kuitenkin lähes kymmesosa sinun painostasi."

Jaha.

Note to self: Älä kysy miehiltä kysymyksiä, joihin et halua vastauksia.

Note to self 2: Minun on näemmä yritettävä laihduttaa 10 % painostani (söin sen kunniaksi ruissipsejä koskenlaskijakuorrutuksella).

Lopetan raporttini täältä tähän.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Foliopallotaivas

Tänään meillä on ollut tyttären kanssa mukava päivä: kävimme kaupungin keskustassa katsomassa vappuhulinoita. Suuntasin vaunut siten, että hän saattoi nähdä valtavat foliopalloryppäät, ajattelin, että ne saattaisivat näyttää kiehtovilta. En ostanut mitään, mutta juttelin parin tutun kanssa - pääsin pätemään sillä, että minustakin on tullut äiti. Kengissäni on pienet korot, jotka aiheuttivat sievää kopinaa asfaltilla. Tunsin oloni miltei naiselliseksi (kunhan vielä miinus kuusi kiloa, niin elämä suorastaan virnistelisi).

Sängyssä minua odottaa Haruki Murukamin Norwegian Wood, minä siis luen. Olen lukenut vauvan syntymän jälkeen toisenkin kirjan, Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä. Onpa hänellä vaikea sukunimi, piti luntata netistä. Joululahjaksi sain myös Rowlingin uusimman kirjan, joka siis ei ole lasten kirja, vaan aikuisten (Casual Vacancy), mutta alkuperäiskielisenä järkälemäisenä tiiliskivenä se lienee liian vaativa tähän elämänvaiheeseen, semminkin kun olen ihan viime kuukausina oivaltanut, että minulla on lukihäiriö (vihdoin ymmärrän, miksi en koskaan ole oppinut lukemaan sujuvasti kyrillisiä aakkosia, vaikka venäjän opiskelu muutoin sujui suhteellisen hyvin). Lukeminen on hyvin subjektiivinen kokemus, vasta aikuisiällä olen sattunut huomaamaan, että olen paljon hitaampi lukija kuin ne, jotka ovat lukeneet jotain tekstiä samaan aikaan kuin minä. Yleensä hidas lukeminen johtaa kaiketi asioiden muistamattomuuteen, mutta ehkä minulla sitten on hyvä muisti, kun olen kuitenkin koulutieni yllättävänkin hyvällä menestyksellä selvittänyt.

Tuostahan minun ei ollenkaan pitänyt kirjoittaa, hauska on itsensäkin yllättää omilla aihevalinnoillaan. Kun nyt kerran tuosta lukemisesta tuli puhe, niin kerrottakoon nyt sitten vielä sekin (minkä suuri osa lukijoista varmasti muutoinkin tietää), että Pasi Ilmari Jääskeläisen uusi romaani ilmestyy syksyllä. Hankin sen tietenkin ja toivon, että muutkin hankkivat. On surullista, että lahjakkuuksia jää kulttuurin alalla varmasti huomaamatta paljon, sillä sattuma on niin tärkeä elementti. Taitelijoita, muusikkoja, artisteja, kirjailijoita. Jotkut eivät ehkä koskaan päädy edes toteuttamaan todellista kutsumustaan, toiset pääsevät, mutta eivät vain nouse suuren yleisön tietoisuuteen.

Sellaista se sitten on. Tässähän voisi lopettaa vaikka PMMP-sitaattiin:
Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan
Se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa
Nosta katse taivaaseen sieltä leijun hiljalleen