tiistai 30. huhtikuuta 2013

Työn iloa

Eli hyvää vappua tietenkin. Minä noudin paikallisesta kauppahallista hyvin itsetehdyn näköistä luomusimaa. En ole vielä sitä maistanut, mutta tuntuupa juhlalliselta, että on simaa jääkaapissa. Vappupalloja ei ole, eikä serpentiiniäkään vappuviuhkoista puhumattakaan, mutta juniori on vielä niin pieni, ettei niistä niin perustaisi. Näin kyllä Eilen tein -blogissa mietintää siitä, että pallopelit kehittävät lapsen hyvinvointia monella tasolla, joten pitänee sitten ottaa ohjelmaan nämä ilmapallot ja muutkin palleroiset tässä pikapuoliin. On hänellä toki ruotsalaisketjun pehmopallo, joka häntä on kyllä naurattanut, kun sitä on pudoteltu ilmasta hänen päälleen.

Jos ehdimme, haemme ehkä pullon kuohuvaa. Ja teen itse perunasalaattia. Grillataan ehkä jotain. Katsotaan, miten säätila etenee. Vauva tavoittelee lattialta paljaita varpaitani. Hän on oppinut ryömimään, ystävät hyvät!

Nautitaan keväästä! Ainakaan ei enää ole lunta maassa, täällä ainakaan. Tulisipa vielä aurinko näkyviin.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vaiti ja vakavana

Ei se aina suju, elämä. Oikeastaan, kamppailen sen sujumisen kanssa jatkuvasti. Yritän hoitaa ne asiat, jotka on pakko hoitaa: siivoamisen, lapsen hoidon ja hänen tarpeidensa huomioimisen sekä ne arjen askareet, jotka ihmisen on pakko hoitaa, kuten vaikka roskien vieminen, ostosten teko ja laskujen maksu. Mihinkään muuhun ei ole minulla ei ole voimia. Tai no, voimia on hädintuskin pakolliseen.

Ehkä tähän elämänvaiheeseen kuuluvat velvollisuudet. Itsensä unohtaminen. En voi silti olla kaipaamatta asioita, jotka toisivat minulle lisävoimia niiden viemisen sijaan. Minusta tuntuu, että olen viemässä parisuhdettani karille hurjaa vauhtia, mutta en saa kurssia muutettua enkä tahtia hidastettua. Teen vääriä asioita ja suustani pulppuaa pahoja, huonoja ja ajattelemattomia sanoja. Pinnistelen kovasti, mutta parempaan en pysty. En tiennyt, että kykenen olemaan näin huono ihminen. Olen muuttunut itseni irvikuvaksi.

Se, että tilanne on tämä, ei muuta sitä seikkaa, että olen lapsestani hirvittävän onnellinen. Uskon vahvasti, että tämä oli minun viimeinen hetkeni saada lapsi ja koen sen ihmeeksi. Joka päivä tunnen vahvemmin kiitollisuutta ja ihmetystä siitä, miten tällainen onni kohdalleni sattui. On ihanaa, kun näen oman lapseni saavan minusta turvaa ja lohtua ja nauraa kihertävän, kun häntä huvitan. Hän peilaa onneksi minulle kuvaa, joka ei ole aivan niin ryvettynyt, kuin oma mielikuvani itsestäni.

Palaankohan enää koskaan entiselleni?

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Hyvät, pahat ja omituiset

Olen palannut takaisin ohjatun urheiluharrastukseni pariin. Oli helppoa havaita, että lihakset ovat hävinneet täysin olemattomiin äiteillessä tai oikeammin muuttuneet ylikeitetyn spagetin tai muun vapaavalinnaisen pastanlötkäleen kaltaisiksi. Ne ovat kuitenkin olemassa, sillä menivät tietenkin hapoille. En ole varma, ehdinkö ja voinko urheilla niin usein, että lihakset ehtisivät tottua saatikka palautua entisenlaiseen loistoonsa (hah hah).

Metkasti totesin myös sellaisen seikan, että levite voi homehtua. Olen tähän ikään mennessä oppinut, että ne voivat härskiintyä tai muuttua oudon värisiksi, mutta tällä kertaa bongasin uudesta rasiasta homeen. En aio mainita levitteen nimeä, sillä asiasta on informoitu tuotteen valmistanutta tahoa, he puolestaan tarkistivat koe-eränsä ja se oli kunnossa. Kylmäketju lienee katkennut tai jokin pöpö päässyt leijailemaan rasialle. Onhan asiassa sekin valoisa puoli, ettei kyseinen valmiste ole niin täynnä lisäaineita, ettei se voisi homehtua. Olin kuitenkin valinnut kyseisen tuotteen sen vuoksi, ettei se olisi kovin pitkälle prosessoitua.
  • Huonoa päivässä oli se, että tulimme vauvan kanssa herätetyiksi kesken yöunien. Univajeeni kasvaa. 
  • Hyvää - superhyvää - päivässä oli se, että vauva kikatteli minulle. Hän on oppinut nauramaan. Se ääni on jumalaista kuultavaa.
  • Omituista päivässä (no okei, jo eilisessä) oli se, että vauva sai kutsun hammaslääkäriin. Hänellä kun ei ole hampaita. Lisäksi kutsussa kehotettiin ottamaan hammasharja mukaan. Tihihihihi.

Hyvää viikonloppua!