Valveutunut

Minusta on tullut varsin valveutunut, jopa poliittisesti. Kuuntelen vauvan kanssa päivät pitkät Yle Puhetta ja Politiikkaradiota. Tai mitä tahansa sieltä lähetetäänkin. Viikonloppuisin joudun siirtymään paikallisradion antimiin, sillä Yle Puhe lähettää silloin uusintoja menneeltä viikolta, ja minähän olen jo kuullut ne kaikki. Niin tai pieni korjaus: olisin valveutunut, jos en unohtaisi lähes kaikkea, minkä kuulen. Unohdan niitäkin asioita, joita eritoten yritän painaa mieleeni. Minulle on kerrottu, että tämä ongelma hellittää, kun lapsi on siinä puolenvuoden, vuoden paikkeilla. Se olisi toivottavaa, sillä tämä tila saa tuntemaan itsensä melko höynähtäneeksi. Mielenkiintoista olisi tietää, mistä tila johtuu. Googlaamalla sain selville vain sen verran, että sen olemassaolo on todennettu, mutta tarkkaa syytä ei kai tunneta.

Päivän lehti on edelleen pöydällä lukematta, tänään aikaa on mennyt vauvan kanssa kohtalaisesti, vaikka mummo olikin paikalla avustamassa, bless her soul. TV jäi päälle ruotsinkielisen kanavan kohdalta, aluksi ohjelma loppui ja sitten jatkuikin. Merkillinen tapahtumaketju. En tohdi vaihtaa kanavaa, sillä äänen volyymin vaihtuminen saattaisi herättää nukkuvan vauvan. Kukapa haluaisi herättää nukkuvaa vauvaa. Kohta on tosin hänen ruoka-aikansa ja hän on taitava heräämään syömään. Sitten syömme ja menemme nukkumaan. Sitten syömme ja menemme taas nukkumaan. Ja niin edelleen. Kissat noudattavat samaa kaavaa, mutta eri tahdissa. Taloutemme on siis jokseenkin keskittynyt syömis-nukkumis -akselille.

Mies on poissa, ikävä jyrsii äänettä pikkuonkaloja sisälleni. Hänen saapuessaan olen kuin Emmental-juusto. Sitten paikkaamme toisiamme jälleen Edamiksi. Ja sitten emmentaloidumme jälleen.

Kadehdin Arkea ja juhlaakin -blogin Lauraa, jolla on kaksi lasta, joista jälkimmäinen on syntynyt suunnilleen samaan aikaan kuin omani ja joka tästä seikasta huolimatta on siis leiponut sämpylöitä aamulla. Ehkä minustakin tulee energinen ja luova ja ystävällinen ja hurmaava tässä jonakin päivänä. Älkää pidättäkö hengitystä.

Hetki

Mies nukkuu. Hän on lähdössä aamuyöstä ajamaan kohti toista kotiaan. Vien vauvan nukkumaan, hänkin nukahtaa, mutta itse valvon heidän välissään.

Hiljaisuuden keskeltä vauva päästää keskeltä untaan hätääntyneen voihkeen. Mies, heräämättä, sanoo pehmeästi ja äärimmäisen hellästi: "Shhh, ei mitään hätää". Uninen tuhina jatkuu molemmin puolin.

Minä nieleskelen.
Kyllä nieleskelisit sinäkin.