perjantai 19. lokakuuta 2012

Mannapuuroa ja mansikkaa

Olenkohan käyttänyt samaa otsikkoa aikaisemminkin? Olen varmastikin toistanut itseäni blogissani joka tapauksessa, minulla on paha tapa toistaa itseäni. Tapa lienee opittu tai periytynyt äidiltäni, hänelläkin on tapana kerrata asioita. Kyse ei välttämättä ole siitä, etten muistaisi kertoneeni jotakin tarinaa aiemmin, vaan siitä, että kyseinen tarina on mielestäni liian hyvä tullakseen kerrotuksi vain kerran. Luulisin, että tämä on ärsyttävin piirteeni. Niin ja jos syön salmiakkia, etenkin Fazerin Tyrkisk Peber Firewood -karkkeja, saatan vahingossa maiskuttaa.

Ylläoleva ei tietenkään liittynyt otsikkooni mitenkään. Luin äsken Rooiboksen blogista, miten hän oli syönyt aamiaista kynttilänvalossa. Hänellä on ihailtava tapa osata jotenkin nostaa arki uuteen ulottuvuuteen. Tai hakea sitä oikeaa flowta kirjoittamiseensa tällaisten hienojen pikku ylellisyyksien kautta. Vaikka eihän kynttilän sytyttäminen kenellekään juuri mitään maksa.

Ja tämän kautta siis takaisin otsikkoon. Yritin eilen neuvolantädin kehoituksesta käynnistää synnytystä kävelemällä kaupungilla. Kävin ostamassa mannasuurimoita, sillä halusin tehdä itselleni vispipuuroa. Sitten aloin miettiä, haluanko kuitenkin mielummin mannapuuroa. Minulla on nimittäin jääkaapissa myös mustikkakeittoa. Ja pakastimessa mansikoita. Päädyin kuitenkin siihen, että teen puuron mansikoista, vaikka puolukoista saisi tyrväkämmän maun, kuten herukoistakin. Mutta nyt tulee vispipuuro mansikoista tänään siis jossain vaiheessa. Se on ainakin suunnitelmani. Ja Rooibokselta varastettu lisä: vispipuuroa kynttilän valossa. Tämä on suunnitelmani. Ensin imurointi, sitten puuroa ja kynttilänvaloa.

Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut hiippailemaan ympäriinsä yövaatteissa, lukemaan naistenlehteä ja askartelemaan joulukoristeita. Juuri näin: joulukoristeita. Ja olen asiasta niin haltioitunut, että haluaisin tehdä niitä koko ajan, vaikka oikeasti pitäisi kai mobilisoitua, jos haluan lapsen maailmaan.

Ai niin, ja vielä olisi pari tehtävää, jotka Mies muistutti eilen tekemään: kolmesta tehtävästä muistin yhden. Nyt muistan ne kaksi muuta, joten voisin ne suorittaa. Siis voisin. En lupaa mitään.

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti puurosta tuli hyvää :)! Minusta tuo sinun hiippailusi ja joulukoristeesi kuulostavat jumalaisilta - minäkin tahdon askarrella joulukoristeita! ja niitä turkinpippuri firewoods-karkkejakin alkoi tehdä mieli ;). Eli vuoroin vieraissa vaikutteiden suhteen :).

    VastaaPoista
  2. Puurosta tuli vispipuuroa ja se on nyt odottamassa jäähtymistä ja vatkaamista, vielä en ole päässyt maistamaan, kynttilätkin siis vielä sytyttämättä :D. Joulukoristeet kieltämättä tuovat rauhaisaa oloa ja hyvää mieltä, kuten kauneus yleensä.

    Ja ne turkinpippuri firewoods -karkit ovat kyllä hyviä...

    VastaaPoista
  3. Hei!Mitä kuuluu, onko kaikki hyvin? Toivottavasti. Olen tässä kaipaillut postauksia, jos suinkin ehdit. Edes pikkuista viestiä... :)

    Terkuin Uskollinen lukijasi

    VastaaPoista
  4. Olen pahoillani, Anonyymi. Hengissä ollaan, molemmat. Kaikki aika vain pysää kuin juoksisi päin seinää, kun muuttuu äidiksi. Mihinkään ei vain osaa/voi varautua. Kiitos huolehtimisestasi.

    VastaaPoista