maanantai 17. lokakuuta 2011

Vuosirenkaiden liikkeitä

Nelikymppisenä elämäänsä muistaa hämmentävän kauas. Muistan kappaleita lapsuudesta, tunnelmia ja välähdyksiä. Teini-iästä muistan huomattavasti enemmän, pidempiä jatkumoja, tarinoita ja niiden loppupisteitä. Aikuisuuttakin on takana jo niin paljon, että hirvittää.

Luin lehdestä, että kahdenkymmenen ikävuoden tienoilla aivot ovat kehittyneet siihen malliin, johon ne sitten jäävät. Jos sikäli laskee, olen ollut kutakuinkin puolet ajastani kehitysaivoinen ja puolet aikuinen. Onkin tietysti aivan eri asia, miten aikuisuuden määrittelee. Onko aikuinen silloin, kun täyttää 18 tai 20, vai silloin, kun aivot ovat lopulliseen muotoonsa kehittyneet (oman laskelmani mukaan siis n. 20 vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä). Oikeastaan aikuinen on kai vasta silloin, kun kokemussisältöä on elämässä sen verran, että alkaa nähdä harmaan sävyjä ja ymmärtää, ettei kaikki ole sitä mustaa ja valkoista.

Kun olin lapsi, TV:ssä esiintyi Kasper-käsinukke. Illodin-mainoksessa Heikki Kinnunen sai suukon. Heikki Hietamies veti lauantaitansseja ja lauantaisin meillä oli myös sauna. Silloin laitettiin kiukaalle usein löylylenkkiä ja saunasta tultua kuuman makkaran kera sai viikon ainoan pullollisen limonadia. Voi mitä juhlaa.

Pihamme perällä oli myös pieni kasvimaa kesäisin. Syyskesällä siellä alkoi kasvaa porkkanoita. Joidenkin porkkanoiden kanta jöpötti hiukan mullan pinnan yläpuolella, jolloin niistä saattoi tehdä jonkinlaisia arvioita porkkanan koon suhteen – joko malttamaton pikkunainen voisi sen syödä. Mullat pyyhittiin maastakiskaistuihin ruohotuppoihin ja voi, miten on makea oman maan porkkana. Nauriit saattoivat pullistua niin, että halkesivat. Halkeamissa oli usein etanoita.

Isä osasi tehdä pihan perällä olevan ojan reunalla rehottavista pajuista pillejä. Minusta oli taikaa se, miten hän sai kuoren pillista irtoamaan ja sitten pujotettua sen takaisin ja niin soi huilu. Vieläköhän isät osaavat tehdä lapsilleen pajupillejä?

Äidillä oli ajokortti silloin, kun hän tapasi isän. Isällä ei ollut korttia, eikä autoakaan. Nyt hänellä on paitsi äiti, myös auto ja ajokortti. Vajaan kuukauden kuluttua äiti täyttää 70 vuotta. Kesällä vietetyssä sukujuhlassa olin huolissani, että äiti joutuisi häpeämään sitä, ettei hänellä ole lapsenlapsia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti