En ole varma oikein mistään.
On nimittäin niin, että olen sokkeloitunut ja eksyksissä.
Elämässä on niin suuria asioita, että ne eivät mahdu riveille, eivätkä edes niiden väliin. Olen kokenut niin suuria asioita, että eivät ne sanallistu. Yritin, mutta jouduin poistaman tekstin.
Luin lehdestä artikkelin, jossa ohjattiin elämään hetkessä. Minä olen siinä todella huono. Juutun miettimään mennyttä, sitten tulevaa. Minun pitäisi todellakin keskittyä siihen, mikä on juuri nyt.
Esitänpä silti toiveen. Toivon kaikkea parasta hänelle, joka kärsii. Onneksi uutiset ovat jo olleet parempia. Ihmisiä tarvitaan, he ovat tärkeitä. Minäkin, luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti