Katson katolla turpeina ja tärkeän näköisinä istuvia puluja. Ja juuri nyt, tässä silmieni edessä ymmärrän, miksi ne tänään näyttävät öljyläikkärinnuksineen erityisen koristeellisilta: ne liittävät nokkansa yhteen ja aloittavat päillään hämmästyttävän notkean niskatangon. Ihmettelen, ei kisailu nahistelultakaan näytä, todistanko minä kosiomenoja? Ja sitten, siipien havinaa ja kyyhkyrakkaudentekoja - ainakin vakava yritys sellaiseen. Miten sattuikaan juuri nyt, kun satuin katsahtamaan ulos?
Ajoittain nämä urbanisoituneet kesykyyhkyt ovat hivenen rasittavia jatkuvassa kujerruksessaan ja pulputuksessaan. Minulla on parveke, joka tarjoaa ilmeisen otollisen kuhertelupaikan kyyhkyläisille ja parvekkeelle johtaa ovi makuuhuoneestani. Sinne siis kuulen kesykyyhkyjen viestittelyn.
Tutustuin äsken hivenen näihin kaupunkikyyhkyihin: ne ovat näköjään kalliokyyhkyjen (engl. rock dove) jälkeläisiä, siksi ehkä kaupunkien kivikolossit eivät tunnu niille kovin vierailta jyrkkine seinämineen. Elinikää niillä on odotettavissa jopa kymmenen vuotta, jos hyvin käy. Kaksi munaa pyöräyttävät puluset ja tämäkin pariskunta, jonka hempeän poskivalssin juuri näin, hautoo mahdollisia muniaan vuorotellen. Kasvatustyönkin ne hoitavat yhdessä. Hieno homma, pulupojat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti