tiistai 29. maaliskuuta 2011

Pitäiskö pelastaa yks maailma?

Sain naapurilta lahjaksi WWF:n pikkiriikkisen "Meren herkkuja: Kuluttajan kalaopas" lehdykän. Se on varmaankin suunniteltu luottokortin kokoiseksi siksi, että sitä voi kuljettaa lompakossa mukanaan ja katsoa, mitä kalaa kannattaa ruoaksi valmistaa.

Naapuri nauroi, että he ovat muuttumassa todellisiksi viherpipertäjiksi. Minunkin pitäisi oikeastaan ommella itselleni hedelmäpusseja kauppakäyttöön. En ole oikein keksinyt mitään järkevää uusiokäyttöä niille kahiseville muovipusseille, joihin hedelmät kaupassa poimin, joten ne päätyvät yleensä roskiin. Ja minä kun vielä ostan paljon hedelmiä, jos kotona pitää jotain olla, on se tummaa suklaata ja hedelmiä.

Vältettävien kalojen listalta löytyy merikrotti. Se vasta on erikoinen kala. Se on kaiken korrektiuden vallitessa rehellisesti sanoen hyvin ruma otus. Kauhea ristipurenta. Mutta erikoisinta on se, että merikrottiuros kiinnittyy naaraaseen kiinni niin tiukasti, että pariskunta kasvaa yhteen ja jakaa saman verenkierron. Uros siis muuntuu osaksi naarasta ja toimii pelkkänä siittiötuotantoulokkeena. Naaras imee siis uroksen elämän kokonaan itseensä ja on eräänlainen itsehedelmöittyvä hermafrodiitti. Kommentoin asiaa joskus facebookissa ja sain tietenkin ystävämiehet innostuneena vastailemaan ja kysymään, miten tämä muka eroaa ihmisten parisuhteista. Pöh. Minä en ainakaan halua olla merikrotti, haluan miehen elävän omaa, onnellista elämäänsä minun rinnallani - toivon ylevästi, että nostaisin kumppanini elämän toiseen potenssiin. Noh, tai että ainakin olisin vähemmän paha kuin merikrotti, jota lupaan olla ostamatta ja syömättä. Kas, pohjatroolattua (mistä sen tietää, miten se on troolattu?) mustekalaa, puna-ahventa ja ruijanpallasta sekä villiä sinisimpukkaa tulee myös välttää.

Mitä siis suosia? Kotimaisia kaloja ja MSC-merkittyjä kalatuotteita. Ostinkin jo purkin MSC-merkittyä tonnikalaa. En ole juurikaan laittanut ruokaa suositelluista ahvenesta, hauesta, lahnasta tai kuhasta. Sen tiedän, että savustettu lahna on todella hyvää. Ahvenen voisi varmasti vain paistaa voissa ja maustaa suolalla, muistan, miten lapsena mökillä ongitut ahvenet aina savustettiin pöntössä ja ruodoistaan huolimatta ne olivat suurta herkkua.

Ainahan sitä voi olla maltillisesti tiedostava. Niin, ettei asioita vie väkinäisen pitkälle. Ainakin syön niin maltillisesti lihaa, että jos kaikki maapallon ihmiset söisivät sitä yhtä vähän, pelastuisi maailma jo sillä. Katsoin taannoin TV:stä, kun ihmiset testasivat jauhomatojen makua, sillä liha uhkaa maailmasta loppua. Söisitkö sinä mielummin matoja, kuin ryhtyisit kasvissyöjäksi?

Ehkä huomenna, jos aikaa on, käyn katsomassa, mitä paikallisessa pikkuisessa luomukaupassa olisi tarjolla. Jos en muuta keksi, voin aina ostaa suklaata. Luomusuklaissa on herkullisia tummia vaihtoehtoja. Ja maustekaupasta voi samalla hankkia kuivattuja hedelmiä. Oi, mitä herkullisia tummalla suklaalla kuorrutettuja taateleita sieltä joskus hankin.

Niin että tällainen tiedostava kuluttaja täällä: pelkät herkut mielessä...

Oletko sinä ajatellut pelastaa maailman, ja jos, niin miten?
(Miesten/naisten kierrätystä ei muuten lasketa maailman pelastamiseksi...)

6 kommenttia:

  1. Mikäli tunnet itsesi epävarmaksi kalankäsittelyn tai kalaruokien suhteen, voit vilkaista vaikka blogiani; http://kotimainenkala.blogspot.com/ sieltä linkeistä pääset jo melko pitkälle kalankäsittelyn ja kalaruokien valmistuksen maailmaan.
    Ei kalaruuan tarvitse mitään eksoottista olla, Sinuna unohtaisin kaikki sushit ja muut muotihömpötykset. Kannattaa keskittyä kalaan itseensä ja sen valmistukseen alkeista lähtien.
    Sitä mukaa kun kerkiän, laittelen sekä kalankäsittelystä, että kalaresepteistä omia versioitani.
    Niin, ettäkö mitä kiireitä vanhalla miehellä olisi, no se kalastushomma tietenkin.

    VastaaPoista
  2. Wau! Kalamies tilauksesta, ihmeellinen on blogien maailma. Ja ihan huurussa vielä koko mies, kovaa hommaa. Mahtavaa tietoutta sisältää blogisi, hieno homma!

    Ihan selviö on, että opettelen laittamaan tuota ahventa. Ai että, olen pari kertaa tehnyt itse kalakukkoa, melkoista herkkua on se. Siis jopa minun tekemäni :D. Tuoksu on vain melkoinen, kun sitä uunissa tuntitolkulla kypsentelee. Namsis.

    VastaaPoista
  3. Nam, savustetut ahvenet ovat kyllä herkullisia. En tosin ole pitkiin aikoihin päässyt niitä maistelemaan.

    Hmmm, ne hedelmäpussit. Minä en laita niitä roskiin, vaan roskat niihin. Ovat ihan sopivan kokoisia roskapusseiksi ainakin minun yhden hengen taloudessani. Ellei sitten välttämättä halua, että pussin reunojen pitää venyä valtavan ämpärin ympärille.

    VastaaPoista
  4. En ole tosiaan minäkään aikoihin saanut savustettuja ahvenia. Kerran olen itse savustanut, silloin piti soittaa sukulaismiehelle, että mitä tehdä. Mutta lopputulos oli mehukas savukala :D

    Oi, nyt tuli huono omatunto siitä, että varmasti roskaan liikaa. Minulla nimittäin on isoja roskapusseja. Ja jos olisi noita hedelmäpusseja, rikkoisin ne varmasti. Ompelukoneen ääreen minua siis ajetaan. Suunnittelin jo, että tomaateille pitää tehdä pienempi pussi kuin hedelmille. Oikea pussisarja... Mutta sitten pitää olla vielä pussi, mihin pakata ne pussit. Pussiuden huipentuma.

    VastaaPoista
  5. Kuvittelen pelastavani maailman sillä, että syön hyvin harvoin lihaa. Ja kiitos, kasvisruokaa minulle ennemminkin kuin jauhomatoja, hui ! Vaikka mistäpä sen tietää, miltä ne maistuvat ennen kuin on kokeillut ? En omista autoa, asun kerrostalossa. Kierrätän kaiken minkä voin. Ostan käytettyä, jos mahdollista. Silti syntilistani on ihan yhtä pitkä, tai pidempikin. Minulla on kaksi lasta. Ostan liikaa vaatteita. Käytän liikaa maitotuotteita. Matkustelen. Laitan hdelemät niihin typeriin kahiseviin muovipusseihin. Enkä ole edes ajatellut ommella itse hedelmäpusseja. Paljon on siis vielä tehtävää !

    VastaaPoista
  6. Kaikillahan meillä on paljon tehtävää, mutta minusta ehkä olennaisempaa on tehdä se, minkä voi. Lihan syömisen vähentäminen on hyvinkin merkittävä juttu, jolla on hyvin suuri merkitys, joten sitäkään ei voi väheksyä. Eivätkä kaikki voi lapsien tekemistäkään lopettaa ekologisista syistä :D

    Ja minäkään en ole vielä saanut aikaiseksi ommella niitä hedelmäpusseja... Mutta pikkuhiljaa!

    VastaaPoista