keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Lappiin, hui!

Huomenna lähden yöjunalla Lappiin. En ole pakannut vielä yhtään mitään. Äsken kävin kurkkimassa säätä, joka näyttää jokseenkin erinomaiselta, päivisin pikkupakkasta ja öisin maltillista, alimmillaan - 15 asteen pakkasta. Viimeksi muistan pakkasen laskeneen alle 20 asteeseen samaan aikaan vuodesta. Tiedän, pikkupakkanen sekin, onhan tänä vuonna sää Lapissa huidellut - 40 asteen korvilla, huh huh.

Luotan siihen, että ystävättäreni on minua kohtaan suopea ja antaa minun blogata koneeltaan. Tuoreita uutisia Suomen pohjoisosista siis luvassa. En tarkalleen tiedä, mitä aiomme puuhata, mutta varmaa on, että ihailemme tunturien kauneutta, saunomme ja puimme pois sisältämme suruja ja solmuja ja nauramme yhdessä kuin teinit (näin ystävättären teini-ikäiseksi ehättänyt tytär meidät nauruinemme leimasi). Toivon, että kun hän saavuttaa meidän kunnioitettavan ikämme, myös hän huomaisi edelleen nauravansa kuin teini - kuten mekin, edelleen.

TV:ssä pyörii Tappajan näköinen mies. Sen tähti, Samuli Edelmann, on minua jokusen vuoden vanhempi, mutta ei lohdukseni näytä kovin rupsahtaneelta. Hän puhuu venäjää (ainakin minun korviini) kohtuullisen mallikkaasti, olen käyttänyt sarjaa jonkinlaisena kertauskurssina, sillä vaikka olen vuosia opiskellut venäjää, olen unohtanut miltei kaiken käytön puutteen vuoksi.

Sujuvasti osaan sanoa mm. seuraavat tuikitarpeelliset asiat:
  • Hän haavoittui kuolettavasti (miehestä)
  • Hän käyttää silmälaseja
  • Mitä juusto maksaa?
  • Sallitteko minun ohittaa teidät? (voi käyttää esim. bussissa, jos ohittaa käytävässä toisen ihmisen)
  • Istuutukaa, olkaa hyvä
  • Kiitos, olkaa hyvä, näkemiin ja hyvää yötä (tai kuten venäläiset asian ilmaisevat "rauhallista yötä")

Näillä eväillä kirjoitin tästä kielestä aikanani Laudaturin ylioppilastodistukseeni. Tästäpä olisi opettajani kyllä ylpeä.

Niin ja kerrottakoon innokkaille venäjänmatkailijoille (tätä en kylläkään oppinut koulussa), että maassa ei kannata huudella liukastuessaan kovin suureen ääneen "hui" sillä se on alatyylinen ilmaisu miehen elimelle. Tai ainakin silloin päätyy ymmärretyksi vähemmän säikähtäneenä ja enemmän kimpaantuneena ja jokseenkin epäkohteliaana, kuvittelisin. Tästä huolimatta kiljaisisin siten luultavasti itsekin, hui on ehdoton lempihuutoni tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta Lappiinhan minä olen menossa.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa matkaa Lappiin! Minä Rakastan pohjoista, sen maisemia, tunnelmaa. Olen asunutkin siellä pari vuotta opintojen myötä ja onpa tuo siippakin sieltä kotoisin ;) Olemme käyneet siellä viimeksi kesällä lomalla, mutta kaipaisin niin kovasti juuri talvisiin lapin maisemiin.

    Ps: Minusta on vain ja ainoastaan ihana asia, että vielä aikuisenakin osaa nauraa kuin teini ;D

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Susa, jännittää jo lähtö aivan kamalasti, minusta aina tuntuu niin eksoottiselta mennä Lappiin, aivan kuin menisin ulkomaille. Olen ollut siellä loppukesän aikaan, ruskan aikaan (oih ja voih sitä värien väkevyyttä) ja talvisin. Se on ihana aina.

    No sehän selittääkin paljon, jos puolisosi on pohjoisen poikia. Olen tavannut muutaman aika hienon pohjoisen miehen viime aikoina, harmi, ettei kukaan ole omakseen ottanut. Mutta kuka tietää... :D

    Niin se on, naurua ja hihitystä sitä elämässä olla pitää!

    VastaaPoista