Hirmuinen väsymyksen tila. Ei mikään henkinen, vaan ihan sellainen oikea ja aito uupumus. TV:ssä eletään suuria mustavalkoisia tunteita Matti Oraviston olomuodossa. Olin utelias ja tarkistin, minkä ikäinen kovin keski-ikäiseltä vaikuttava Oravisto oli elokuvaa tehdessään. Hän oli 42-vuotias. Aikamoista.
Eilen olin ystävättären juhlissa. Ne olivat ihanat juhlat, hyvää ruokaa, juomaa ja naurua niin, että naiset pyyhkivät vesiä silmistään (miehet eivät uskaltaneet nauraa niin vapautuneesti, sillä vitsailun aihe oli naisen paino - miehet ovat oppineet siinä suhteessa [aiheellisesti] varsin varovaisiksi).
Tänään sitten aamupäivä menikin nukkumisen merkeissä. Heti kun sain vääntäydyttyä vuoteesta ylös, kyselin tekstiviestitse ystävättäreltä, saisinko seuraa jouluostoksille. Hänellä oli muitakin asioita hoidettavanaan, joten ajauduimme sitten sivuraiteille. Mielenkiintoisille sellaisille, sillä tapasin iäkkäämmän taiteilijarouvan, jolla oli mielenkiintoisia tarinoita 60-luvun Helsingin taiteilijapiireistä: hän pudotti nimiä, jotka olivat hänelle omakätisesti kirjoittaneet runoja - minun asiani ei tokikaan ole kertoa noita nimiä eteenpäin. Vaikka kukapa runoilija ei kauniille naiselle runoja kuppilassa kirjoittaisi, tuskin sitä vanhuksenakaan hävetä pitäisi.
Hän tosin naureskeli, että 60-luvun aikoihin nähden nuoriso ei ole kovinkaan huonosti käyttäytyvää tänä päivänä, joten ne tarinat olisivatkin olleet mielenkiintoista kuultavaa. Mutta ehkä sellaisista asioista, joista ei voi puhua, on parempi vaieta. Vaikka inhimillisyyttä se kaikki on, ajoittainen villiintyminen ja harkitsemattomuuskin. Kenellepä sellaista ei elämässä sattuisi. Tosin mukavaahan se olisi, että niistä vähemmän arvokkaista episodeista omassakin elämässä voisivat niistä jotain tietävät vaieta.
Olen muuten saavuttanut jouluvalmisteluissa sen vaiheen, jossa minun pitää koko ajan hillitä itseäni niin, etten paljastaisi ihmisille vahingossa mitään heidän joululahjoistaan. Joku lahja-asia pyörii aina mielessä ja on aina pudota kielen päältä *PLOP*, onneksi joulu tulee pian ja saan ehkä pidettyä salaisuuteni, kun kerrankin yritän punnita sanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti