perjantai 3. joulukuuta 2010

Sairas vai kyllin terve?

Noniin. Olen kiusallisen puolisairas. Nenä on jääkokkare keskellä kasvoja, taitaa kuitenkin olla napajäätikkö, sillä sulaa tipoittain. Nenäliinaa on siis käyteltävä, ja välistä tulee aivastuskin. Olo on lievästi kuumeinen, mittari kainalossa sohvalla istuen osaan jo arvata tuloksen, se lienee 37,3. Silloin kun lämpöä ei ole, mittari näyttää yleensä 36,7 tai jotain sen suuntaista. Kummallista sinänsä, että elimistö on niin tarkka, että huomaa kutakuinkin puolen asteen heiton, joka ei prosentuaalisesti ole kovin merkittävä. No, eipä tosin ole elimistöllä varaakaan kovin monen prosentin heilahduksiin, ennen kuin muuttuu keitetyksi kananmunaksi. Niin minä aina pienenä ajattelin: jos ihmiselle nousee liian kova kuume, ihminen muuttuu keitetyksi kananmunaksi.

Oli miten oli, istun sohvalla ja kadun sitä, että olen ahminut suuhuni liiallisen paljon Pandan choco-lakusekoitusta, jonka ostin itselleni turhautuneena siihen, että olen sairastumassa juuri, kun tarkoitukseni oli matkustaa ensimmäistä kertaa ystävättäreni luo (ensimmäistä kertaa hänen uuteen asuntoonsa) pääkaupunkiseudulle. No, kohta kaivan sen kuumemittarin esille ja katson sen lukemia. Ja mietin sitten, uskaltaudunko junaan huomenna vai en. Huolenaiheenani on tietysti se, että jos sairastunkin pahemmin niin miten pääsen takaisin kotiin kuumehuuruissani. 37,2 sanoo kuumemittari. Niin että pitäisikö tästä nyt järjestää jonkinlainen yleisöäänestys, että uskallanko lähteä vai en. Kuuliaisena tyttönä kävin kuitenkin toki töissä, työ kun ei ole kovin fyysistä, jos nyt jaksaa sormiaan liikutella, niin siellä kyllä pärjäilee.

Tässäpä minä nyt siten istun ja ihmettelen. Laukku on varmaankin syytä kuitenkin pakata, varmuuden vuoksi. Jos herään aamulla kaksi tuntia ennen junan lähtöä, ehdin vielä ostaa itselleni junalipun. Pitääpä katsoa, koska palaisin takaisin. Itsenäisyyspäivää olisi kiva päästä viettämään kotiin. Ovatkohan ravintolat auki itsenäisyyspäivänä. Milläköhän minä ruokin itseni? Jos on parisuhteessa, ei unohda täyttää ruokavarastojaan, mutta yksin niin voi käydä, olen huomannut. Huolehdinko itsestäni siis heikommin, kuin kanssaeläjästäni? Ruoasta päätellen kyllä.

Eli siis vaatteita, lankaa, puikot, aikakauslehti, puhelin lataukseen... kaikki mahdolliset flunssanhoitovälineet mukaan. Jospa sitä kuitenkin uskaltautuisi... Eihän siellä riehua tarvitse, aikuisen naisen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti